Mitä kuuluu Pilvien syksyyn?

Moikka täältä sohvalta Sohwin nurkasta!

Lukuvuosi alkoi vauhdikkaasti ja paljon on kerennyt tapahtua parin kuukauden aikana. Nyt vasta löytyi hetki aikaa kirjoitella kuluneesta syksystä kun me Heidin, Lauran ja Susannan kanssa suuntasimme suoraan akateemisen englannin kurssilta Sohwiin istuskelemaan. Tänne oli hyvä paeta sateista syksyä teen ja kaakaoiden äärelle.

Syksy on pitänyt sisällään peliprojektin tekemistä, matematiikan demoja, yllin museoprojektin suunnittelua, musiikkia, soittotunteja ja vuorovaikutuskurssin intensiiviviikon. Etenkin peliprojekti on ollut työstön alla syksyn aikana ja pian pelin pitäisi olla jo valmis testattavaksi. Päädyimme viime keväänä tekemään yhden yhteisen pelin, jonka tarkoituksena on saada pelaajat pohtimaan omia kulutusvalintojaan, arvojaan ja asenteitaan sekä sitä, miten omat teot ja valinnat vaikuttavat muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kovin paljon emme voi vielä tässä vaiheessa pelistä paljastaa, mutta olemme suunnitelleet eräänlaisen roolipelin, jossa pelaajat joutuvat tekemään eettisiä valintoja. Nämä valinnat taas vaikuttavat pelin kulkuun. Peliprojekti etenee hitaasti mutta varmasti ja kerromme pelistä varmasti lisää sen valmistuttua. Tarkoituksena on testata peli ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa ja sen jälkeen vain taivas on rajana!

Paljon aikaa on kulunut myös yllin projektin parissa. Olemme mukana EU-projektissa, jossa meidän roolimme on suunnitella ja toteuttaa yhdessä oppilaiden kanssa näyttely ilmastonmuutoksesta Jyväskylän Vesilinnan museoon. Näyttelystä löytyviä aiheita ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset koralleihin ja muihin eläimiin, äärimmäisiin sääilmiöihin sekä merenpinnan nousuun. Näyttelystä löytyy myös tietoa hiilijalanjäljestä. Projektissa on mukana neljä jyväskyläläistä kuudesluokkaa. Olemme käyneet pienemmissä ryhmissä vierailemassa kouluilla ja myöhemmin menemme oppilaiden kanssa yhdessä museoon. Näyttelyssä on näkyvillä lasten kädenjälki ja tärkeässä osassa on myös toiminnallisuus. Näyttelyn on tarkoitus olla valmis marraskuun lopussa, joten joulukuussa ei muuta kun kipua harjulle ja käy katsastamassa ilmiömäinen ilmastonmuutosnäyttely!

Tässä kuva syksyiseltä päivältä, jolloin ei ollut sateisesta säästä tietoakaan.

 

 

Syksy on ollut melko rankka. Koulutehtäviä on ollut paljon ja to do-lista on kasvanut ainakin kilometrin mittaiseksi. Mutta onneksi on ollut myös syytä juhlaan. Olemmekin viettäneet fuksiaisia ja ainejärjestömme Pedagon 49-vuotis juhlia. Sotateemaisissa fuksiaisissa laitoimme tänä syksynä aloittaneet luokanopeopiskelijat koetukselle ja testasimme heidän ryhmätyötaitojaan ja ongelmanratkaisu- sekä paineensietokykyään. Vuosijuhlissa nautimme hyvästä ruuasta, seurasta ja musiikista sekä pääsimme laittamaan jalalla koreasti OKL All Starsin soittaessa kaikkea humpasta rokkiin. Vaikka haalarit ovat jokaisen opiskelijan vakio juhla-asu, niin oli mukava välillä laittaa ykköset päälle ja jättää punaiset haalarit kaappiin.

Jaakko oli fuksiaisten musarastilla laulattamassa fukseja.

Pilviedustus Pedagon vuosijuhlilla.

Tähän loppuun ajateltiin vielä muistuttaa, että jos blogipostauksista jää jotain epäselväksi tai herää kysymyksiä, niin kirjoitathan rohkeasti kommenttiboxiin! Nyt erityispedagogiikan tenttikirjat kutsuvat, joten on aika jättää blogi rauhaan. Mukavaa viikon jatkoa ja aurinkoisempia syyspäiviä!

Kaakaontuoksuisin terkuin,
Heidi Ällä, Laura Tee ja Sussu

Sysmälä-projekti viimein paketissa!

Viime keväänä aloitimme historian Pom-opintojen projektin, jossa tutkimme Jyväskylän Keljonkankaalla sijainnutta Sysmälän tilaa. Kirjoitimme sen historiasta ja asukkaista lehtiartikkelin, joka julkaistiin muutama viikko sitten Keljonkankaan Sanomissa. Projektin alkuvaiheista on mainittu aikaisemmin blogissamme tällä, täällä ja täällä. Tässä postauksessa kerromme hiukan vielä tarkempaa kuvausta rupeamastamme.

Projektin yhtenä tavoitteena oli tutustua tutkivaan oppimiseen käytännössä ja pohtia kuinka työskentelytapa soveltuu historian opiskeluun. Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman luonnoksessa painotetaan toiminnallisia ja tutkivia työtapoja. Historian opiskelussa nostetaan keskeiseksi tietojen hankkiminen ja käyttäminen yksin ja yhdessä toisten kanssa Opsissa mainitaan myös, että opiskelu on hyvä aloittaa tarkastelemalla oppilaan sukua tai lähiymparistöä, minkä kautta oppilas samalla perehtyy historian tiedon luonteeseen, sen hankkimiseen ja peruskäsitteisiin. Mielestämme on myös oppilaan kannalta motivoivampaa tutkia hänen kokemusmaailmastaan kumpuavaa asiaa. Sysmälä-projekti pyrkikin vastaamaan näihin uuden opetussuunnitelma haasteisiin irroittamalla historian opiskelun perinteisestä oppikirjasta ja painottamalla tutkivaa otetta.

Työsketelyn eteneminen

Keväällä aloimme siis etsiä tietoa Sysmälästä. Projekti jatkui läpi kesän ja viimeisteltiin syksyllä opintojemme alkaessa. Kesäloman alussa kävimme haastattelemassa muutamia Keljonkankaan asukkaita. Lisäksi pläräsimme suuren määrän kirjoja, lähettelimme sähköposteja ja myös google oli ahkerassa käytössä. Loppukesällä Savomafia kirjoitti kerättyyn aineistoon pohjautuen ensimmäisen version varsinaisesta lehtijutusta. Tämän jälkeen etsimme lisää aineistoa täydennystä ja tarkennusta kaipaavista asioista. Otimme yhteyttä moniin eri tahoihin, kuten Jyväskylän kirjastoon ja kaupungin rakennepalveluihin sekä Keski-Suomen museoon. Jyväskylässä olleet pilvet jatkoivat kirjoitushommia, ja syyskuun alusta työstämistä jatkettiin isommalla porukalla. Pyrimme sitomaan Sysmälän tilan tapahtumat vahvemmin Suomen historian kontekstiin sekä etsimään tietoa tilan varhaisista vaiheista.

Yhtä lehtijuttua on hankalaa kirjoittaa niin että kaikki ovat samaan aikaan mukana. Kokeilimme ensin kirjoitta isolla porukalla mutta vaihdoimmekin nopeasti pienempiin kokoonpanoihin. Tapasimme pienempinä porukoina muutamia kertoja, ja homma eteni askel askeleelta. Itsellemme asettamamme deadlinet venyivät ja vietimme pitkiä päiviä yliopistolla, ja pikkuhiljaa teksti alkoi näyttää varsinaiselta lehtijutulta. Lopulta puuttuivat enää vain kuvien ja kuvatekstien lisääminen sekä otsikoinnit ja kielentarkistus, joiden jälkeen artikkeli oli valmis. Ennen julkaisua teksti vielä hyväksytettiin haastattelemillamme henkilöillä ja ohjaajallamme. Oli hieno, huojentava ja vapauttava tinne, kun saimme nähdä artikkelimme Keljonkankaan Sanomissa!

Projekti oli opettavainen ja yksi tähän mennessä haastavimmista ajankohdaltaan ja historialliselta laajuudeltaan. Opimme Sysmälää tutkiessa paljon ryhmätyöskentelystä ja sen organisoinnista sekä etätyöskentelyn haasteellisuudesta. Netin kautta työskentelyä oli helppo vältellä, varsinkin kun ryhmäämme kuuluu 16 ihmistä jotka tekivät kukin kesäpuuhiaan omilla tahoillaan. Oli siis helppoa hävitä hiljaisiin sivustakatsojiin eikä kesätöiden ja muiden opintojen ohessa ollut aina helppoa irrottaa aikaa tämän tehtävän työstämiseen. Työt olisi voinut myös organisoida paremmin, sillä kuudessatoista ihmisessä on valtava potentiaali, jota emme kuitenkaan saaneet täysin hyödynnettyä. Eri tehtävävaiheita olisi myös voinut aloittaa tekemään aikaisemmin, eikä odotella, että edellinen vaihe oltiin saatu loppuun. Jos esimerkiksi tekstin tuottamisen olisi aloittanut aiemmin, kirjoittaminen olisi ollut prosessimaisempaa. Tietoa olisi voinut etsiä selkeämmin niistä asioista, joista sitä nimenomaan tarvitsi (esimerkiksi Keljonkankaan alueesta 1600-1700-luvuilla).

Itse työskentelytapa oli mielekäs ja sen avulla oppi paikallishistorian lisäksi myös laajemmin Suomen historiaa. Ymmärtääkseen tilan historiaa, oli selvitettävä mitä erilaiset käsitteet, kuten lampuoti tai isojako, tarkoittiva ja kytkettävä tapahtumat laajempaan historialliseen kontekstiin. Oppiminen tapahtui kuitenkin kuin itsestään, sillä Sysmälän historia tempaisi nopeasti mukaansa. Projektin aikana opimme myös paljon tiedonhausta. Tietoa Sysmälästä kaivettiin useilla eri keinoilla, ja ihmiset eri tahoilla olivat yllättävänkin valmiita auttamaan meitä.

Projektimme kaltainen tutkiva oppiminen olisi mielestämme mielekäs työskentelytapa myös peruskoulussa. Nähdäksemme Sysmälä-projekti täyttää alussa mainitut uuden opetussuunnitelman tavoitteet ja se tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen oppimiseen verrattuna perinteisiin opetusmenetelmiin. Työskentelytapa mahdollistaa myös oppiainerajojen ylittämisen ja ilmiölähtöisemmän opetuksen.

Terkuin,
Anniina, Marianne, Heidi L, Heidi H, Jenny & Eveliina