Sysmälä-projekti viimein paketissa!

Viime keväänä aloitimme historian Pom-opintojen projektin, jossa tutkimme Jyväskylän Keljonkankaalla sijainnutta Sysmälän tilaa. Kirjoitimme sen historiasta ja asukkaista lehtiartikkelin, joka julkaistiin muutama viikko sitten Keljonkankaan Sanomissa. Projektin alkuvaiheista on mainittu aikaisemmin blogissamme tällä, täällä ja täällä. Tässä postauksessa kerromme hiukan vielä tarkempaa kuvausta rupeamastamme.

Projektin yhtenä tavoitteena oli tutustua tutkivaan oppimiseen käytännössä ja pohtia kuinka työskentelytapa soveltuu historian opiskeluun. Perusopetuksen uuden opetussuunnitelman luonnoksessa painotetaan toiminnallisia ja tutkivia työtapoja. Historian opiskelussa nostetaan keskeiseksi tietojen hankkiminen ja käyttäminen yksin ja yhdessä toisten kanssa Opsissa mainitaan myös, että opiskelu on hyvä aloittaa tarkastelemalla oppilaan sukua tai lähiymparistöä, minkä kautta oppilas samalla perehtyy historian tiedon luonteeseen, sen hankkimiseen ja peruskäsitteisiin. Mielestämme on myös oppilaan kannalta motivoivampaa tutkia hänen kokemusmaailmastaan kumpuavaa asiaa. Sysmälä-projekti pyrkikin vastaamaan näihin uuden opetussuunnitelma haasteisiin irroittamalla historian opiskelun perinteisestä oppikirjasta ja painottamalla tutkivaa otetta.

Työsketelyn eteneminen

Keväällä aloimme siis etsiä tietoa Sysmälästä. Projekti jatkui läpi kesän ja viimeisteltiin syksyllä opintojemme alkaessa. Kesäloman alussa kävimme haastattelemassa muutamia Keljonkankaan asukkaita. Lisäksi pläräsimme suuren määrän kirjoja, lähettelimme sähköposteja ja myös google oli ahkerassa käytössä. Loppukesällä Savomafia kirjoitti kerättyyn aineistoon pohjautuen ensimmäisen version varsinaisesta lehtijutusta. Tämän jälkeen etsimme lisää aineistoa täydennystä ja tarkennusta kaipaavista asioista. Otimme yhteyttä moniin eri tahoihin, kuten Jyväskylän kirjastoon ja kaupungin rakennepalveluihin sekä Keski-Suomen museoon. Jyväskylässä olleet pilvet jatkoivat kirjoitushommia, ja syyskuun alusta työstämistä jatkettiin isommalla porukalla. Pyrimme sitomaan Sysmälän tilan tapahtumat vahvemmin Suomen historian kontekstiin sekä etsimään tietoa tilan varhaisista vaiheista.

Yhtä lehtijuttua on hankalaa kirjoittaa niin että kaikki ovat samaan aikaan mukana. Kokeilimme ensin kirjoitta isolla porukalla mutta vaihdoimmekin nopeasti pienempiin kokoonpanoihin. Tapasimme pienempinä porukoina muutamia kertoja, ja homma eteni askel askeleelta. Itsellemme asettamamme deadlinet venyivät ja vietimme pitkiä päiviä yliopistolla, ja pikkuhiljaa teksti alkoi näyttää varsinaiselta lehtijutulta. Lopulta puuttuivat enää vain kuvien ja kuvatekstien lisääminen sekä otsikoinnit ja kielentarkistus, joiden jälkeen artikkeli oli valmis. Ennen julkaisua teksti vielä hyväksytettiin haastattelemillamme henkilöillä ja ohjaajallamme. Oli hieno, huojentava ja vapauttava tinne, kun saimme nähdä artikkelimme Keljonkankaan Sanomissa!

Projekti oli opettavainen ja yksi tähän mennessä haastavimmista ajankohdaltaan ja historialliselta laajuudeltaan. Opimme Sysmälää tutkiessa paljon ryhmätyöskentelystä ja sen organisoinnista sekä etätyöskentelyn haasteellisuudesta. Netin kautta työskentelyä oli helppo vältellä, varsinkin kun ryhmäämme kuuluu 16 ihmistä jotka tekivät kukin kesäpuuhiaan omilla tahoillaan. Oli siis helppoa hävitä hiljaisiin sivustakatsojiin eikä kesätöiden ja muiden opintojen ohessa ollut aina helppoa irrottaa aikaa tämän tehtävän työstämiseen. Työt olisi voinut myös organisoida paremmin, sillä kuudessatoista ihmisessä on valtava potentiaali, jota emme kuitenkaan saaneet täysin hyödynnettyä. Eri tehtävävaiheita olisi myös voinut aloittaa tekemään aikaisemmin, eikä odotella, että edellinen vaihe oltiin saatu loppuun. Jos esimerkiksi tekstin tuottamisen olisi aloittanut aiemmin, kirjoittaminen olisi ollut prosessimaisempaa. Tietoa olisi voinut etsiä selkeämmin niistä asioista, joista sitä nimenomaan tarvitsi (esimerkiksi Keljonkankaan alueesta 1600-1700-luvuilla).

Itse työskentelytapa oli mielekäs ja sen avulla oppi paikallishistorian lisäksi myös laajemmin Suomen historiaa. Ymmärtääkseen tilan historiaa, oli selvitettävä mitä erilaiset käsitteet, kuten lampuoti tai isojako, tarkoittiva ja kytkettävä tapahtumat laajempaan historialliseen kontekstiin. Oppiminen tapahtui kuitenkin kuin itsestään, sillä Sysmälän historia tempaisi nopeasti mukaansa. Projektin aikana opimme myös paljon tiedonhausta. Tietoa Sysmälästä kaivettiin useilla eri keinoilla, ja ihmiset eri tahoilla olivat yllättävänkin valmiita auttamaan meitä.

Projektimme kaltainen tutkiva oppiminen olisi mielestämme mielekäs työskentelytapa myös peruskoulussa. Nähdäksemme Sysmälä-projekti täyttää alussa mainitut uuden opetussuunnitelman tavoitteet ja se tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen oppimiseen verrattuna perinteisiin opetusmenetelmiin. Työskentelytapa mahdollistaa myös oppiainerajojen ylittämisen ja ilmiölähtöisemmän opetuksen.

Terkuin,
Anniina, Marianne, Heidi L, Heidi H, Jenny & Eveliina