Päivitystahti on kevään mittaan vähän hiljentynyt, mutta tässä koostetta pääsiäisen jälkeisistä tapahtumista.
Käsitöissä neuloimme villasukkia. Niistä kuulette tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa!
Alisa, Lape, Marianne ja Susanna olivat suunnitelleet liikuntatunnille Harjulla tapahtuvan seikkailutuokion. Kaksi ryhmää suunnisti rastilta toiselle etsien vihjetavuja joista muodostui lopullinen vihje. Rasteilla liikuttiin monipuolisesti esimerkiksi kontaten, konkaten, hypellen, kiipeillen ja yhteistyötä tehden. Luonnossa liikkuminen oli raskasta mäkiympäristön takia, mutta toisaalta metsän apuja oli helppo hyödyntää harjoituksissa esimerkiksi maahan piirtämällä ja puita merkkeinä käyttäen.
Lopussa kerätyistä tavuista muodostui lause: YLÖS KOHTI PILVIÄ, jonka molemmat ryhmät osasivat tulkita oikein, ja kiipesivät harjun tornin huipulle. Lopullinen tehtävä oli etsiä oma koti upeita maisemia ihaillen. Seikkailussa oli hyödynnetty opetus ja ohje -videoita joihin pääsi käsiksi qr-koodien kautta. Mielekäs tapa käyttää teknologiaa osana liikunnan opetusta!
Peruskouluun tehtävärasti voisi taipua niin, että suorituksia seurattaisiin esimerkiksi palautettavien tehtävien kautta, jolloin opettajan ei tarvitsisi olla jokaisen ryhmän mukana. Toisaalta suunnittelutyö vaatii paljon aikaa, joten opettajan täytyisi suunnitella paikat ja toteutus melko tarkkaan etukäteen.
Perjantai oli puolestaan hieman tiiviimpi päivä ja silloin keräsimme taas paljon uusia kokemuksia. Meillä alkoi elämänkatsomustiedon kurssi, joka suoritetaan suurena, lähes sadan opiskelijan ryhmänä, vaikka onkin pienryhmäopetusta. Kurssin vetäjällä on erikoinen, mutta hyvin mielenkiintoinen tapa vetää kurssia isolle porukalle ja se vei jo monen pilven sydämen mennessään. Meidät jaettiin noin viiteentoista pienempään ryhmään, joissa olemme kurssin ajan ja työskentelemme aivan uusien ihmisten kanssa. Ensimmäisellä kerralla teimme itsestämme "elämän ikkunat", joihin kirjoitimme itsellemme läheisiä ihmisiä, harrastuksia ja arvoja. Tämän jälkeen jokaisella oli 15 minuuttia aikaa kertoa omasta ikkunastaan ja muiden tehtävänä oli vain kuunnella. Tehtävän lopuksi tuntui, kuin tuntisimme toisemme jo lähes läpikotaisin ja olisimme tunteneet pidempään kuin vasta reilun tunnin ajan.
Iltapäivällä pääsimme vetämään Hermo-koulutuksessa äidinkielen opettajille työpajaa kirjatrailerien teosta. He olivat lukeneet jonkin lapsuusaikaisen lempikirjansa uudelleen ja tekivät niistä nyt meidän ohjauksessamme trailerin käyttäen iPadin iMovie ohjelmaa. Opettajat olivat innokkaasti mukana ja palautteen perusteella saivat paljon kokeilemisen arvoisia vinkkejä. Meillekin työpajaa veto oli mielekästä, kun opettajat olivat niin hyvin mukava ja tuntui, että vinkit menivät käyttöön. Vinkki opettajille: kirjatrailerin tekemällä saa elävöitettyä (jopa kuivakkaan) kirjan jännittävän oloiseksi ja näin myytyä oppilaille!
Muistelut teille tarjosi, Emppu ja Lape
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti