Kaupunkiseikkailu Ylöjärvellä

Heippa vaan kaikki! :)

Tässä postauksessa aattelin kertoa vähän tarkemmin meidän Ylöjärviprojektista ja siitä, miltä se näytti opiskelijan silmin. Projektissa oli meidän kotiryhmämme lisäksi mukana kaksi muutakin kotiryhmää yliopistolta. Toinen koostui toisen vuoden opiskelijoista ja toinen puolestaan tänä syksynä opintonsa aloittaneista. Yhteensä meitä oli siis reilu 50 opiskelijaa, omat ohjaajamme sekä muutama muu OKL:n henkilökuntaan kuuluva henkilö.

Suunnittelutunnelmia :)

Koko työskentely alkoi ensimmäisellä opiskeluviikolla syyskuun alussa yhteisellä palaverilla. Ohjaajat kertoivat että olemme syyskuun lopussa menossa Ylöjärvellä sijaitsevaan Veittijärven kouluun. Opettajat luottavat luokkansa meidän haltuumme kolmeksi päiväksi, joiden aikana järjestämme oppilaille ilmiölähtöistä ja luokkarajat sekoittavaa opetusta uuden opetussuunnitelman laaja-alaisten osaamistavoitteiden pohjalta. Saimme näiden reunaehtojen lisäksi joitain tietoja itse koulusta, kuten luokkien määrän ja oppilaitten ikäjakauman sekä tietoa käytettävissä olevasta teknologiasta. Pidimme samantien isolla porukalla pienen ideariihen, minkä jälkeen valitsimme joukostamme työrukkasen. Sen tehtäväksi tuli kokonaiskuvan suunnittelu ja työmäärän kartoittaminen.

Tapasimme työrukkasen kanssa kaksi kertaa; olimme tehokkaita, ja jo seuraavalla viikolla esittelimme suunnitelmamme muulle ryhmälle. Suunnitelmaan tuli joitain tarkennuksia ja parannuksia yhteisen pohdinnan tuloksena. Samalla tapaamiskerralla jaoimme myös vastuualueita projektiin. Päävastuu opetuksesta oli meillä kolmannen vuosikurssin opiskelijoilla; Ylöjärvellä  meillä jokaisella oli oma oppilasryhmä vastuullamme. Oppilasryhmiä opettivat lisäksi toisen vuoden opiskelijat pareittain. Ensimmäisen vuoden opiskelijat jakautuivat yksi jokaiseen oppilasryhmään. Lisäksi muodostimme tiimejä, jotka vastasivat projektien eri osa-alueitten suunnittelusta. Aikatauluryhmä suunnitteli etukäteen aikataulun ja piti infopistettä koululla. Mysteeriryhmä puolestaan teki viimeiselle päivälle jännittävän arvoituksen ja liikuntaryhmät suunnittelivat tapoja toiminnallistaa opetusta ja välitunteja. Sometiimi otti vastuun medianäkyvyydestä ja piti yhteyttä lehdistön kanssa.

Tässä on meneillään 400 oppilaan ryhmittely eri rakennuksiin. Hyvä mimmit!

Pääideana oli rakentaa kouluun kaupunki, Toffolandia, jossa oppilaat harjoittelivat erilaisia arjen taitoja sekä oppivat huolehtimaan itsestään. Kaupunkiin tuli yhteensä 20 erilaista rakennusta tai toimintapaikkaa, kuten eläintarha, IT-toimisto, pankki ja taidegalleria. Jokaisesta paikasta oli siis vastuussa opiskelijapari tai kolmikko. Ryhmittelimme vielä rakennukset eri teemojen alle, joita olivat muun muassa kulttuuri, palvelut ja tiedotus. Jokainen koulun oppilas sai etukäteen esittää kahteen häntä eniten kiinnostavaan teemaan hakutoiveen, joiden perusteella heidän sitten jaettiin meidän opiskelijoiden toimesta ryhmiin. Lähes jokaiseen ryhmään tuli oppilaita joka luokka-asteelta. Ennen Ylöjärvelle lähtöä oli vielä iso liuta kaikenlaisia käytännön asioita hoidettavana, kuten yöpyminen, syömiset ja kuljetukset. Tietenkin jokaisen piti suunnitella myös oma työpajansa kaupungin rakennukseen liittyen; tuimme toinen toisiamme suunnittelussa ja jaoimme ideoita. Kukaan meistä ei varmaan ole täysin perillä työtuntien määrästä, joka oli huikea.

Maanantaina lähdimme Jyväskylästä puoli seitsemän aikaan ajelemaan kohti Ylöjärveä ja Veittijärven koulua. Saavuimme koululle tavaroinemme ja suuntasimme luokkiin tekemään alkuvalmisteluja. Oppilaat koottiin koulun liikuntasaliin, jossa Toffolandian pormestari Toffo toivotti oppilaat tervetulleeksi kaupunkiin, minkä jälkeen jakauduttiin ryhmiin. Salista lähdettiin sitten uuden ryhmän ja opejen kanssa kohti uutta luokkaa. Maanantaina käytettiin aikaa tutustumiseen ja ryhmäytymiseen, että kaikille tulisi turvallinen olo. Lisäksi tutustuimme pääteemaan, arjen taitoihin ja itsestä huolehtimiseen. Teemaan tuli aina oma näkökulmansa paikasta riippuen; esimerkiksi museossa tutustuttiin ennen kaikkea muutokseen, jota arjen taidoissa on tapahtunut. Joillekin oppilaille lankapuhelin ja paperiset mustavalkokuvat olivat vieraita esineitä, puhumattakaan villan karstaamisesta.

IPad-työskentelyä taidegalleriassa

Tiistaina syvennyttiin vielä tarkemmin kunkin rakennuksen teemaan. Oppilaat saivat myös kuulla, että seuraavana päivänä he pääsevät vierailemaan muissa kaupungin paikoissa. Tätä varten jokainen ryhmä rakensi ja koristeli luokastaan oman rakennuksensa näköisen. Lisäksi oppilaat suunnittelivat itse vierailulle tuleville oppilasryhmille aktiviteetteja rasteille. Suunnittelussa ja koristelussa oppilailla oli vapaat kädet, ja täytyy sanoa että lopputulos oli upea! Maanantain ja tiistain ohjelmat vaihtelivat hieman opiskelijakohtaisesti, sillä jokainen oli suunnitellut oman työpajansa. Tänne blogiin tulee varmasti myös kuvauksia pajoista sekä muuta pohdintaa projektista.

Keskiviikkona olikin sitten varsinainen hässäkkäpäivä, kun oppilaat lähtivät pienissä ryhmissä vierailemaan muissa pajoissa. Puolet joka työpajan ryhmästä jäi pitämään rastiaktiviteettia ja toinen puoli lähti tutustumaan muitten ryhmien aikaansaannoksiin. Myöhemmin osia vaihdettiin niin, että jokainen oppilas pääsi vierailemaan yhteensä kahdella rastilla. Oppilaitten aikataulujen suunnittelu oli melkoinen palapeli välituntineen, rastivierailuineen ja ruokailuineen. Päivä huipentui mysteerin selvittämiseen; joku oli nimittäin muuttanut pormestarin saaman kortin koodikielelle. Lopulta arvoitus ratkesi ja kävi ilmi, että Toffo oli unohtanut jotain erittäin tärkeää, nimittäin oman häämatkansa. Toffo heitti ennen lähtöään hyvästit oppilaille ja kiitti heitä kaupungin rakentamisesta. Oppilaat kävivät vielä luokissa ja lähtivät sitten kotiin. Suuren vaivannäön ja työmäärän jälkeen oli ihana kuulla erään oppilaan huulilta sanat: ”Minä opin niin paljon, miksi tämä ei voi kestää koko viikkoa?”

Levytysstudion tunnelmia

Me pidimme vielä loppupalaverin, jossa olivat mukana myös koulun opettajat. He olivat kierrelleet koulussa päivien aikana ja tutustuneet työpajoihin. Rohkaisevien ja innostavien sanojen saattamana lähdimme bussilla takaisin kohti Jyväskylää – jälleen yhtä kokemusta rikkaampina.

Kiitos vielä kaikille tämän projektin mahdollistajille! :)

Terveisin, Heidi H

Ps. Tässä vielä muutama linkki, joitten kautta voit tutustua projektiimme:
https://www.facebook.com/kaupunkiseikkailutoffolandia/
http://opsiaetsimassa.vuodatus.net/lue/2015/09/toffolandia-veittijarven-koululla
http://ylojarvenuutiset.fi/2015/10/07/koulusta-kuoriutui-opettava-kaupunki/

Mitä pilville kuuluu?

Moikka taas kaikille!

Pilviopinnot pyörähtivät taas kesän jälkeen uudella tarmolla viikolla 37 käyntiin. Kuulumisten ja kesän makujen vaihtamisen jälkeen kävimme pikaisesti läpi tulevaa lukuvuotta. Heti alkuun saimme eteemme isohkon projektin, jossa ideana on järjestää kolmen päivän mittainen uuden opsin mukainen oppimiskokonaisuus. Projektin toteutamme kahden muun kotiryhmän voimin 400 oppılaan koulussa. Olemme innokkaita yhteistyöstä toisen ryhmän kanssa, mikä ravistelee meille tutuiksi ja turvallisiksi muodostuneita työtapoja. Valitsimme pääteemaksemme hyvinvoinnin sekä arjen taidot, joihin oppilaat pääsevät tutustumaan luomalla kouluun kaupungin. Kolmeen päivään sisältyy myös arvoitus, jonka oppilaat pääsevät ratkomaan viimeisenä päivänä. Tähän projektiin meneekin suurin osa syksyn pilvivoimista, ainakin ensimmäisen kuukauden aikana. Projektista kirjoitamme blogiin varmasti vielä lisää, kunhan suunnitelmat viimeistellään ja koitos on lähempänä.



Sivuaineiden alettua yhteisiä opintoja pilviryhmän kanssa on viimevuosiin verrattuna vähemmän, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että emme tekisi asioita yhdessä niin paljoa. Erilaiset sivuaineet tuovat kuitenkin mukavaa vaihtelua opintoihin ja sisältävät omin käsin tekemistä, jolloin on mahdollisuus rentoutua. Liittyy sivuaine-opintoihin kuitenkin rankempaakin hommaa, kun pyritään syventämään ja laajentamaan tietoutta omasta aineestaan. Tämän vuoden jälkeen ryhmässämme tulee olemaan mm. liikunnan, käsitöiden, musiikin, esi-ja alkuopetuksen sekä kuvataiteen asiantuntijoita!

Olemme päässeet tänä syksynä tutustumaan uusiin yliopiston vihdoin avattuihin tiloihin Ruusupuistossa. Tähän mennessä tilat vaikuttavat lupaavilta:)

Popcornin tuoksuisin terveisin,
Jenni ja Apsu

Simon vaihtariterkut

Tänä keväänä opiskelijapilvien määrä pieneni hetkellisesti neljänneksellä, kun Anna, Anniina, Henna-Riikka ja Simo suuntasivat eri puolille Eurooppaa opiskelijavaihtoon. Alla pienimuotoinen raportti Simon seikkailusta Balkanilla ja siitä, kuinka asiat eivät välttämättä mene aina ihan kuin siinä suomenruotsalaisessa lifestyle-ohjelmassa.

Dobar dan!

Nelikuukautinen vaihtoreissu Kroatiaan on nyt taputeltu ja muutaman tunnin päästä jalkojen alta pitäisi löytyä tuttu ja turvallinen Suomi. Viimeistelen tätä blogitekstiä siis Kööpenhaminan lentokentällä, jossa odotan jatkolentoa Helsinki-Vantaalle. Kädessäni on äärettömän ylihintainen kahvi ja läppärin näytöllä pyörii Game of Thronesin viimeisimmän kauden päätösjaksot, joiden päätapahtumat kylläkin jo tiedän, kiitos kreikkalaisen vaihtaritoverin (eli Petros, jos olet ottanut suomen kielen pikakurssin ja luet tätä tekstiä, en anna niitä spoilereita ikinä anteeksi). Pakko kyllä myöntää, että kaiken sen Kroatiassa koetun byrokratiajumpan, käsittämättömän sekoilun ja suoraan sanottuna amatöörimäisen puuhastelun jälkeen Suomi tuntuu ajatuksena aivan järkyttävän hyvältä.

Ennen kuin edes pääsin opiskelemaan, oli minulle jotenkin itsestään selvää, että lähden jossain vaiheessa vaihtoon. En ole juuri elämäni aikana ulkomaille matkustellut ja ajattelin, että vaihto olisi täydellinen tapa aloittaa maailmanvalloitus. Vaihtokohteekseni valikoitua lopulta Kroatia ja sieltä rannikkokaupunki Rijeka.  Halusin jonnekin vähän eksoottisempaan paikkaan ja Kroatia oli juuri sellainen. Maasta kun tiesin etukäteen vain suurpiirteisen sijainnin, pääkaupungin nimen ja kourallisen futispelaajia. Lisäksi ehkä tärkein kriteeri oli sijainti: halusin aurinkoon, pois Suomen masentavasta loskakelistä.

Kuvittelin etukäteen, että vaihdon aikana pääsisin tutustumaan opettajaopiskelijoihin ympäri Eurooppaa, voisin ehkä vaihtaa ajatuksia opettamisesta ja oppimisesta, promoaisin suomalaista opettajankoulutusta, Jyväskylän OKL:ää ja Pilviä sekä parantaisin siinä samalla englantiani. Näistä toiveista toteutui lopulta vain viimeisin.

Kun maaliskuun alussa pääsin ensi kerran juttusille kroatialaisen Erasmus-koordinaattorini kanssa, kävi karu totuus ilmi: kukaan ei ollut valmistautunut allekirjoittaneen ja varhaiskasvatuskollegani tuloon mitenkään. Vaikka olimme tehneet alustavat kurssivalintamme melkein vuotta aikaisemmin, ei mitään opintoja ollutkaan tarjolla englanniksi. Lisäksi sain tietää, että olin valinnut kaikki kurssini väärästä tiedekunnasta. Olin ottanut ne paikallisen OKL:n puolelta, vaikka Jyväskylän yliopistolla oli sopimus  Rijekan yliopiston Faculty of Pedagogyn kanssa, joka ei suinkaan ollut niinkään kasvatustieteen laitos, vaan sitä voisi verrata Suomesta AMK:n puolelta löytyvään yhteisöpedagogiikkaan. Tätä ei vain kukaan ollut muistanut kertoa minulle.

Meni kaiken kaikkiaan kuukauden päivät (kyllä, luitte oikein, käsittämättömät 30 päivää) ennen kuin saimme listat, joissa oli kurssit, jotka kotitiedekuntamme ja opettajankoulutuslaitos tarjosivat englanniksi. Niitä oli yhteensä huikeat seitsemän kappaletta ja tässä numeraalisesti ilmaistuna niiden kurssien määrä, jotka meitä kiinnostivat: 0. Otin niistä lopulta kaksi, englannin kielen kurssin ja Institutional Pedagogy –nimisen kurssin, jonka tiimoilta meille luvattiin yhteistyötä jonkun paikallisen koulun kanssa. Noh, eipä me mihinkään kouluun missään vaiheessa päästy.

Ensimmäinen kuukausi meni siis lähinnä kämpillä hengailun, Netflixin ja Breaking Badin uusintakierroksen merkeissä. Tilanne ei paljoa paremmaksi muuttunut, kun lopulta pääsin aloittamaan opiskelut yllä mainitun englannin kielen kurssilla. Tällöin iski karu totuus numero kaksi päin pläsiä: Suomen ja Kroatian luokanopettajakoulutukset ovat kuin yö ja päivä. Olin kurssin ainoa vaihtari ja se oli tasoltaan samaa kuin Suomessa yläasteen tai lukion tunnit, joten sisällöt olivat meikäläiselle aivan liian helppoa. Pilvistä tuttu keskusteleva ilmapiiri, opiskelijalähtöinen ja yhteisöllinen toimintakulttuuri sekä opiskelijoiden pedagogiikan kehittäminen loistivat poissaolollaan. Tunnit olivat täysin opettajajohtoisia ja siellä tehtiin suurimmaksi osaksi pelkästään mekaanisia tehtäviä joko vihkoon tai opettajan tulostamiin monisteisiin. Luokanopettaja ei todellakaan ole Kroatiassa mikään unelma-ammatti ja sen kyllä kanssaopiskelijoista huomasi. Suomen OKL:ää ja pilviä tuli tunneilla moneen otteeseen kovasti ikävä.

Vaihtoni oli siis Kroatian päässä täysin – anteeksi karkea termini – juosten kustu. Kukaan ei tiennyt mistään mitään, enkä ole ollenkaan varma, kuka oli eniten pihalla: minä vai yliopiston henkilökunta, jonka piti olla vastuussa vaihdostani. Olin neljä kuukautta täysin vailla opiskelijahuoltoa, kun ketään ei yliopistolla kiinnostanut kertoa meille, miten käytännön asiat sujuvat. Olimme kollegani kanssa täysin muiden opiskelijoiden ja henkilökohtaisten Nikke Knatterton –kykyjemme varassa, kun opettelimme kroatialaisia korkeakoulukäytäntöjä. Minulle opiskelussa tärkeintä on sen sosiaalinen aspekti. Se, että saa tehdä asioita muiden kanssa ja pääsee vertaistensa kanssa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kroatiassa tämä puoli puuttui täysin, joten opiskelumotivaatiota ei missään vaiheessa löytynyt. Sain loppujen lopuksi kasaan massiiviset 13 opintopistettä. Se on aika kaukana alun perin suunnitellusta noin 30:stä.

Aluksi kaikki sekoilu vielä vain nauratti. Siinä vaiheessa, kun vielä viimeisinä viikkoina sain tietää asioita, joita minun olisi pitänyt saada tietää heti ensimmäisten yliopistopäivieni aikana, alkoi hymy kuitenkin vaihtua haluun potkia ovia ja karjua koko kirosanakavalkadini päin asioista vastuussa olevien kasvoja.  Täytyykin kiittää kavereita, perhettä ja tyttöystävää Suomen päässä, jotka ovat kestäneet kunniakkaasti ainaisia Skype-avautumisiani.

Ei vaihto toki ole pelkkää tuskaa ollut, vaikka opintojen suhteen melkeinpä kaikki on mennyt puihin. Kroatia on maana aivan huikea paikka, jota en voi kuin suositella teille, jotka vielä mietitte kesälomareissunne kohdetta. Hintataso on suomalaisille – Dubrovnikia ja muista turistirysiä lukuun ottamatta - todella edullinen, ihmiset todella mukavia sekä auttavaisia ja se luonto, ahh. Silmiä hivelevää maisemaa on tarjolla vaikka ja kuinka. Alle olevassa kuvassa hämmästelenkin balkanilaista luonnonkauneutta noin 1600 metrin korkeudesta. Sääkin on viimein huhtikuun lopulta lähtien suosinut ja lämpömittarin elohopea on kivunnut monesti yli 30 asteen rajan. Joten junttirusketusrajat – täällä bingo!

Olen myös tutustunut todella moneen mahtavaan ihmiseen ja kontakteja on tullut luotua maahan jos toiseenkin. Nyt tiedän myös sen, että pärjään omillani täysin uudessa ja erilaisessa kulttuurissa. Kliseisesti voin nyt myös todeta, että jytkyistä ja koulutusleikkauksista huolimatta Suomessa on moni asia aivan järkyttävän hyvin. Meillä koulutusta arvostetaan ja kasvatustieteet ovat vakavasti otettava tieteenala. Täällä sitä ei oikein tunnuta ottavan tosissaan. Muutenkin suomalainen korkeakoulusysteemi on paljon, paljon ammattimaisempaa kuin Kroatiassa tai monessa muussa maassa. Moni vaihtarikollega onkin sanonut, että tekisi mitä vain, jos meno heidän yliopistossaan muuttuisi samanlaiseksi kuin Suomessa.  Yksi syy lisää olla ylpeä siitä, että saa olla osa suomalaista opettajankoulutusta.

Kuulun siihen opeopiskelijaryhmään, joka painii aika ajoin isojen opettajaidentiteettikysymysten kanssa. En todellakaan ole varma, haluanko oikeasti työskennellä koko elämääni luokanopettajana. Tämän reissun myötä olen kuitenkin entistä varmempi siitä, että kasvatustieteet ovat kuitenkin se mun juttu. Olen kirjoittanut täällä vain kaksi oikeasti akateemista tekstiä, mutta huomasin niitä rustatessani todella tykkääväni siitä. Tämän reissun myötä osaan arvostaa opiskelua Suomessa ihan uudella lailla. Toivottavasti arvostus ei unohdu kesän aikana, ja syksyllä ne ainaiset ”tänä vuonna vois ihan oikeesti panostaa tosissaan opiskeluun” –lausahdukset eivät jäisi täyttämättä.

Takaisin yläkertaan,

Simo.

Käsityökerho kokoontuu

Terve!

Kevät on jo pitkällä täällä Jyväskylässä, mutta koulujuttuja on vielä jonkin verran jäljellä. Nyt alkaa olla viimeisten pinnistysten aika ennen kesälomaa. Palaamme vielä viime viikon tapahtumiin.

Maanantaina saimme avaimet Pilvilinnaamme. Olemme etsineet omaa tilaa opiskelujuttuja ja muuta yhdessä oloa varten jo lähes opiskelujemme alusta alkaen. Haaveenamme on ollut löytää tila, johon voi mennä milloin tahansa ja jossa voi vapaasti tehdä kaikkia niitä ryhmätöitä ja projekteja, joita meillä on. Maanantaina siis ensimmäisen kerran kokoonnuimme siellä ja illalla neuloimme sukkia valmiiksi.

Meidän tekstiilityön POM-kurssi koostuu siitä, että pidämme omia opetustuokiota eri aiheista. Meidän opetustuokiomme aiheena oli neulominen ja päätimme neuloa sukat Tampereen Yliopistollisen sairaalan lasten osastolle. Yritimme integroida tämän toiseen käynnissä olevaan kurssiimme, jonka teemana on vaikuttaminen. Neuloimme sukat pareittain, siten, että toinen neuloi toisen sukan ja toinen toisen. Sukat neulottiin oman taitotason mukaan ja vain luovuus oli rajana. Nyt sukat ovat enää lähettämistä vailla.



Edellisellä tekstiilityön demolla kävimme perusasioita ompelusta ja teimme omat pienet ompelutyöt. Osalla edellisestä ompelukoneen käyttökerrasta oli kulunut jo pitkä aika, mutta kaikista töistä tuli todella hienoja!






Kuinka moni teistä tietää Niilo Mäki Instituutin? Me kolme opiskelemme tällä hetkellä erityispedagogiikan perusopintoja ja yhteen kurssiin kuuluu tutustumiskäyntejä. Viime viikolla pääsimme siis tutustumaan Niilo Mäkeen ja erääseen Jyväskylän YPR-luokkaan (yksilöllisen opetuksen pienryhmään). Niilo Mäki Instituutin pääajatuksena on vaikuttaa lasten oppimisvaikeuksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lisätietoa Instituutista nettisivuilta: www.nmi.fi .Tutustumiskäynneillä silmät avautuvat paljon paremmin kuin jos lukisi vain kirjasta. Oppimme näistä kahdesta vierailusta hurjan paljon!

Viime viikon haastavin suoritus oli suoriutua POM liikunnan etätentistä. Tentti palautti mieleen lukion aikaiset ylioppilaskirjoitusuurastukset. Aluksi ajattelimme, että 6 tuntia tentin tekoon on helppo homma, mutta tosiasiassa aika juuri ja juuri riitti. Oli kuitenkin voittajafiilis kun tentti vihdoin oli valmis! Nyt jännityksellä odottelemme tuloksia.

Oikein aurinkoista ja lämmintä kevään jatkoa!

Terkuin, Tehotytöt

Paluu pääsiäislomilta

Hellurei!

Päivitystahti on kevään mittaan vähän hiljentynyt, mutta tässä koostetta pääsiäisen jälkeisistä tapahtumista.

Käsitöissä neuloimme villasukkia. Niistä kuulette tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa!

Alisa, Lape, Marianne ja Susanna olivat suunnitelleet liikuntatunnille Harjulla tapahtuvan seikkailutuokion. Kaksi ryhmää suunnisti rastilta toiselle etsien vihjetavuja joista muodostui lopullinen vihje. Rasteilla liikuttiin monipuolisesti esimerkiksi kontaten, konkaten, hypellen, kiipeillen  ja yhteistyötä tehden. Luonnossa liikkuminen oli raskasta mäkiympäristön takia, mutta toisaalta metsän apuja oli helppo hyödyntää harjoituksissa esimerkiksi maahan piirtämällä ja puita merkkeinä käyttäen.



Lopussa kerätyistä tavuista muodostui lause: YLÖS KOHTI PILVIÄ, jonka molemmat ryhmät osasivat tulkita oikein, ja kiipesivät harjun tornin huipulle.  Lopullinen tehtävä oli etsiä oma koti upeita maisemia ihaillen. Seikkailussa oli hyödynnetty opetus ja ohje -videoita joihin pääsi käsiksi qr-koodien kautta. Mielekäs tapa käyttää teknologiaa osana liikunnan opetusta!



Peruskouluun tehtävärasti voisi taipua niin, että suorituksia seurattaisiin esimerkiksi palautettavien tehtävien kautta, jolloin opettajan ei tarvitsisi olla jokaisen ryhmän mukana. Toisaalta suunnittelutyö vaatii paljon aikaa, joten opettajan täytyisi suunnitella paikat ja toteutus melko tarkkaan etukäteen.

Perjantai oli puolestaan hieman tiiviimpi päivä ja silloin keräsimme taas paljon uusia kokemuksia. Meillä alkoi elämänkatsomustiedon kurssi, joka suoritetaan suurena, lähes sadan opiskelijan ryhmänä, vaikka onkin pienryhmäopetusta. Kurssin vetäjällä on erikoinen, mutta hyvin mielenkiintoinen tapa vetää kurssia isolle porukalle ja se vei jo monen pilven sydämen mennessään. Meidät jaettiin noin viiteentoista pienempään ryhmään, joissa olemme kurssin ajan ja työskentelemme aivan uusien ihmisten kanssa. Ensimmäisellä kerralla teimme itsestämme "elämän ikkunat", joihin kirjoitimme itsellemme läheisiä ihmisiä, harrastuksia ja arvoja. Tämän jälkeen jokaisella oli 15 minuuttia aikaa kertoa omasta ikkunastaan ja muiden tehtävänä oli vain kuunnella. Tehtävän lopuksi tuntui, kuin tuntisimme toisemme jo lähes läpikotaisin ja olisimme tunteneet pidempään kuin vasta reilun tunnin ajan.



Iltapäivällä pääsimme vetämään Hermo-koulutuksessa äidinkielen opettajille työpajaa kirjatrailerien teosta. He olivat lukeneet jonkin lapsuusaikaisen lempikirjansa uudelleen ja tekivät niistä nyt meidän ohjauksessamme trailerin käyttäen iPadin iMovie ohjelmaa. Opettajat olivat innokkaasti mukana ja palautteen perusteella saivat paljon kokeilemisen arvoisia vinkkejä. Meillekin työpajaa veto oli mielekästä, kun opettajat olivat niin hyvin mukava ja tuntui, että vinkit menivät käyttöön. Vinkki opettajille: kirjatrailerin tekemällä saa elävöitettyä (jopa kuivakkaan) kirjan jännittävän oloiseksi ja näin myytyä oppilaille!

Muistelut teille tarjosi, Emppu ja Lape

Luistelua ja huovutusta

Terve!

Meillä oli aika normaali viikko, mutta torstaina oli opetustuokiopitoinen päivä. Ensin luistelimme kolme tuntia Jaakon, Heidin ja Jennyn pelien ja leikkien muodossa. Tunti oli erittäin vauhdikas ja monipuolinen ja osa pääsi pitkästä aikaa verestämään luistelutaitojaan. 

Luistelun jälkeen oli Alisan ja Lapen opetustuokio huovutuksesta. Huovutuksessa tutustuttiin eri tekniikoihin ja valmistettiin neula- ja märkähuovuttamalla pienet esineet. Niistä unohtui valitettavasti ottaa kuvia. Suurin osa intoutui kuitenkin tekemään pannunalusia ja pieniä koriste-esineitä, kuten sydämiä.

Perjantaina Heidi H., Eveliina ja Marianne kävivät esittelemässä Tulevaisuus haastaa oppimisen -seminaarissa peliprojektia parin meidän opettajan, Emman ja Sannan kanssa. Alun pienten teknisten ongelmien jälkeen oli kiva huomata, miten kiinnostuneita ihmiset olivat. Myös muutamia uusia kontakteja tuli luotua. Seminaarin jälkeen suunnattiin pitkälle pääsiäislomalle.

Terveisin Marianne ja Alisa

Kiitoksia ja jalkautumista

Matkalla Helsingistä takaisin Jyväskylään kelasimme päivän tapahtumia. Meitä jäivät mietityttämään kansanedustajien avustajien ohimennen heittämät sanat siitä, että kiitokset ovat kansanedustajille harvinaista herkkua. Eduskunnassa tehdään työtä meidän kaikkien asioiden puolesta, mutta kiitokset tästä työstä eivät usein kantaudu heidän korviinsa saakka. Aloimmekin miettiä ylipäätään kiitoksen merkitystä ja kuinka harvoin kiitoksen saa tai kiitoksen jakaa. Kansanedustajien lisäksi on monia muita ihmisiä ja tahoja, joita muistaa liian harvoin kiittää. Tästä inspiroituneena halusimme innostaa ihmisiä kiittämään toisiaan useammin ja tehdä vaikuttamisprojektin asian tiimoilta.


Päätimme lähteä levittämään kiittämisen ilosanomaa sosiaalisen media välityksellä, sillä sen avulla pystyy helposti tavoittamaan useita ihmisiä. Lisäksi somen kautta vaikuttaminen oli useille pilville vierasta. Päätimmekin haastaa itsemme ja ottaa asiasta selvää! Kiittämisprojektiksemme muotoutui #kiitänsua, jonka tarkoituksena on saada ihmiset kiittämään ja levittämään kiitollisuutta ympärilleen.

Anninan taitelema logo #kiitänsua-kampanjalle

Kampanjaan osallistuminen on hyvin yksinkertaista. Ota pätkä lankaa ja pistä se sormesi ympärille. Lanka sormessa symboloi muistamista ja lupausta kiittää jotain tiettyä henkilöä tai tahoa. Kirjoita myös näkyviin ketä kiität (esim. paperille, käteen, puhelimeen). Ota kuva itsestäsi kiitoksen ja rusetin kanssa, lisää kuva mihin tahansa sosiaaliseen mediaan hashtagilla #kiitänsua. Mahdollisuuksien mukaan tagaa kiittämäsi henkilö kuvaan tai käy viemässä kiitos henkilökohtaisesti perille.

Pilvien kiitoksia

Tässä linkki #kiitänsua:n Facebook-sivuille. Sieltä löytyy lisää kampanjaan osallistuneiden kuvia.

Yksittäisten kiitosten lisäksi haluamme kampanjassa kiittä eri ihmisiä ja tahoja koko Pilviryhmän puolesta. Tämän viikon kiittämisen kohteeksi otimme Jyväskylän YTHS:n henkilökunnan. Heidän iloinen ja ymmärtäväinen asenteensa sekä osaava otteensa on pelastanut monen flunssaisen päivän. Jopa montaa pilveä kammoksuttaneet viisaudenhampaan poistot ovat sujuneet mallikkaasti ja miellyttävästi YTHS:n henkilökunnan osaavissa käsissä. Kävimme kiittämässä henkilökuntaa viemällä yleis-, suun- ja mielenterveyden kerroksiin kiitoskortit sekä terveellistä syötävää.

Kiitokset YTHS:n henkilökunnalle

Osallistuimme myös tänä vuonna Mikämikäpäiville, mutta tällä kertaa emme pitäneet oppilaille pajaa vaan järjestimme päivän lopussa koulun henkilökunnalle ja yliopiston opiskelijoille loppukeskustelun. Session tarkoituksena oli kertoa pössikset päivän tapahtumista sekä jakaa visioita tulevaisuuden koulusta.

Aurinkoista kevättä ja kiitokset kaikille blogimme lukijoille! #kiitänsua

Kevätterveisin,
Eveliina, Jenny ja Heidi H.

Viikon sanat: Vaikuttavuus ja tehokkuus!

Heissulivei!

Vaikuttava - sana jolla voisi kuvata tätä viikkoa. Tällä viikolla olemme saaneet paljon aikaiseksi ja asiat ovat rullanneet mukavasti eteenpäin. Pilvityöskentelyyn on löytynyt taas aivan uudenlainen draivi. Talla pohjassa mennään! Pienemmät työryhmät ja jaetut vastuut tehtävineen ovat tehneet työskentelystä tehokkaampaa.

Ollaan saatu tehtyä alta pois monta tähän asti roikkunutta asiaa. Yhtenä tehtävänä meillä on ollut suunnitella Mikämikä-päivän koontikeskustelu. Viime vuonna osallistuimme tähän yhteistyöpäivään vähän eri näkökulmasta ja sen voit muistella täältä. Tällä kertaa meitä pyydettiin suunnittelemaan ja pitämään yhteistyökoulujen opettajille hetki, jossa puretaan Mikämikä-päivästä heränneitä ajatuksia ja keskustellaan tulevaisuuden koulusta. Opettajille on luvassa kaikkea mukavaa! 

Jaakko viihdyttää muita työskentelyn lomassa.

Syksystä asti työn alla on ollut oman yhdistyksen perustaminen. Tällä hetkellä asiat ovat patentti- ja rekisterihallituksen käsissä. Säännöt ovat valmiit, perustamiskokous on pidetty, hallitus valittu ja yhdistyksen rekisteröinti on enää muutamaa allekirjoitusta ja hyväksymistä vaille valmis. Opet Pilvissä ry on siis toivottavasti pian virallisesti olemassa! Kiitokset vielä Opet verkoissa -ryhmälle avusta ja erityisesti vielä Matiakselle, joka talvipäiväbussissakin jaksoi neuvoa yhdistysasioita ja tällä viikolla vastasi kriisipuheluun kun tarvitsimme pikaista apua. (Vinkki: Verkkojen puuhista voit lueskella täältä.)

Viikkoon on kuulunut meidän oman projektityöskentelyn lisäksi myös liikuntaa ja viimeinen teknisen työn demo. Nyt on siis tekninen työkin suoritettu kunnialla loppuun. Torstai oli täynnä kaikenlaista kivaa tekemistä. Liikunnassa ja teknisessä oli vuorossa opetustuokioita, joihin sisältyi paljon kaikkea hauskaa. Liikunnassa harjoittelimme silmä-käsi koordinaatiota ja demo huipentui jännittävään kaupunkisotaan. Teknisessä taas tutustuimme muun muassa vipujen toimintaan ja teimme ryhmissä "koneet", joissa oli mahdollisimman monta vipua omista ruumiinosistamme.

Kuvassa toisen ryhmän "taikinakone", jossa oli todella monta vipua.

Liikunnan demolla innostuttiin kaupunkisodasta.

Puhuttavin ja vaikuttavin tapahtuma tällä viikolla on kuitenkin ollut eduskuntavierailu. Pitkän suunnittelun ja pähkäilyn jälkeen saimme reissun järjestymään, kuten jo edellisistä postauksista on selvinnyt. Vierailu eduskuntatalossa oli huippu juttu, mutta myös koko Helsingin reissu oli mukava ja pilvihenkeä nostattava.

Kuvia tuli räpsittyä ahkerasti ja turistikuva Eduskuntatalon portailla oli tietenkin must.

Ennen Helsingin reissua joku pilvistä kysyi, millaiset eväät pitäisi ottaa mukaan

ja vastaus taisi olla "älyttömät". Älyttömät eväät kuitenkin takavarikoitiin ennen

eduskuntataloon pääsyä.

Päästiin juttelemaan Anu Urpalaisen kanssa mm. vaikuttamisesta ja koulusta.

Virgin Oilissa herkuttelemassa. Oli tosi huippua, että Johannakin pääsi meidän mukaan Hensingin reissulle!

Pitkästä päivästä huolimatta olimme intoa täynnä vielä paluumatkalla Jyväskylään. Ideat lentelivät ja iloinen puheensorina täytti Onnibussin yläkerran. Olimme niin omassa pilvikuplassamme, että vasta loppumatkasta muistimme muut kanssamatkustajat. Pahoittelemme mahdollista häiriötä! Tämä "luokkaretki" oli juuri sitä, mitä tarvitsimme!

Hyvillä mielin teille mukavaa viikon alkua toivottaen,

Heidi, Susanna ja Laura

#pilveteduskunnassa

Hei kaunis ja komea lukijakuntamme!


Mikä olisikaan parempi paikka tutustua vaikuttamiseen kuin eduskunta? Haaveenamme oli järjestää reissu sinne kevään aikana ja päästä vaihtamaan ajatuksia päättäjien kanssa. Kun huomasimme eduskunnan olevan auki vierailijoille enää kolmisen viikkoa, laitoimme viestiä kansanedustajille ja heidän avustajilleen. Yllätykseksemme monet heistä osoittivat mielenkiintoa tapaamistamme kohtaan, mutta aikataulullisista syistä johtuen saimme järjestymään tapaamisen kolmen kansanedustajan kanssa.
Valtionsali
Ensimmäisenä pääsimme kuulemaan Kaisa Ihalaisen, Mikael Palolan avustajan, ajatuksia eduskunnasta. Mieleemme jäi kommentti siitä, että toiminta eduskunnassa näyttää sisältäpäin erilaiselta. Siellä muuten kuulemma on paljon edustajina opettajia. Ehkä meistäkin joku saattaa olla siellä tulevaisuudessa?
Kansanedustajista tapasimme ensin Mikael Palolan. Tapaaminen oli lyhyt, mutta ehdimme vaihtamaan ajatuksia puolin ja toisin. Mikaelilta saimme kuulla kansanedustajan työstä. Hän toi esille kolme työnkuvaan liittyvää pointtia. Ensimmäisenä se meille näkyvä istuntosalissa istuminen ja esimerkiksi mahdolliset kirjalliset aloitteet. Toisena täytyy osata vakuuttaa muut kolleegat, jotta yhteistyö onnistuu. Sekä kolmantena ehkä jopa työn tärkein osa, joka ei näy julkisuuteen. Se on mm. virkamiehiin vaikuttamista ja yksittäisen kansalaisten asioiden hoitamista.

Mikaelin kanssa teimme myös eräänlaista vaihtokauppaa. Hän lähetti videoterveiset pyynnöstämme oppilaille, jotka voit katsoa tästä alapuolelta. Meistä puolestamme kolme reipasta, Marianne, Heidi H ja Jenni osallistuivat Mikaelin Salkku auki -videoblogiin. Vaikka tilanne oli jännittävä, kun kamera kävi ja kysymykset olivat haastavia, tytöt selviytyivät siitä todella hyvin. On hienoa, että eduskuntatyöstä tehdään läpinäkyvämpää videoblogin kautta.


Pääsimme myös kiertämään eduskuntatalon tiloissa ja kuulimme arkkitehtuurista. Olihan se vaikuttava pienine yksityiskohtineen! Kiitos Linda Niemiselle kierroksesta!
Pilvet kuuntelevat tarkkaavaisina. ;)
Kahvin ja kokoomuskarkkien jälkeen tapasimme Anu Urpalaisen. Hänen kanssaan oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia koulutuksen nykytilasta sekä tulevaisuudesta. Hän on toiminut sekä luokanopettajana että rehtorina, joten kokemus koulumaailmasta kuului puheesta. Ihailemme Anun työmoraalia ja sitä kuinka hän vaikuttaa tekevän työnsä täysillä. Oli mukava huomata, että samankaltaisia ajatuksia löytyi yhteisöllisyyden merkityksestä, tiimiopettajuuden mahdollisuuksista, oppilaiden osallisuudesta sekä tulevaisuuden koulusta ylipäätään. 

Tässä Anun terveiset oppilaille:



Istuntosalissa kuuntelimme hetken kalajuttuja ja siihen liittyen meillä ois vähä terkkuja: Opet verkoissa -kotiryhmä olkaahan tarkkoja, sillä uusi kalastuslaki on mennyt eduskunnan käsittelyyn ja rajoittaisi verkkojen määrän kahdeksaan. Oli jännä huomata tv:stä tuttu istuntosali täynnä innokkaita edustajia. Uutena informaationa osalle meistä tuli se, että istuntoihin on vapaa pääsy kaikille. Sinne siis vaan uudestaan seuraavalla Helsingin reissulla!

Elisa Gebhard johdatti meidät tapaamaan Jutta Urpilaista eduskuntatalon ruokalan kabinettiin. Pienen esittelyn jälkeen kävimme keskustelua mm. vaikuttamisesta, opettamisesta ja opettajien koulutuksesta. Meistä oli hauska kuulla vertaus eduskunnan ja koulun yhtäläisyyksistä (nimenhuuto, kellojen soitto, läsnäolopakko jne). Keskustelusta nousi esille se, kuinka pienillä teoilla saadaan herätettyä lasten into vaikuttamiseen sekä se, kuinka peruskoulun täytyisi vastata työelämässä tarvittaviin taitoihin. 

Myös Jutta lähetti terveiset oppilaille:



Keskusteluista nousi myös paljon muita hyviä pointteja esille. Voitte kysyä niistä tarkemmin. Vastaamme mielellämme! 

Suosittelemme lämpimästi kaikille eduskunnassa vierailemista! Saimme siitä itse todella paljon. Monen ryhmämme jäsenen mielipiteet kansanedustajan työstä ja eduskunnasta selkeytyivät. Kokonaisuutena meille jäi oikein positiivinen mieli reissusta!

"Älkää luovuttako, kyllä se koulu muuttuu!" -Jutta Urpilainen 


Vaikuttavin terkuin,
Marianne ja Susanna sekä muut pilvet

Kevään ilmiö: vaikuttaminen

Tämän kevään keskeinen teemamme on ollut vaikuttaminen. Saimme mahdollisuuden suorittaa kahdesta kurssista muodostuvan ilmiökokonaisuuden suunnitellen sen itse alusta loppuun. Opiskelukokonaisuus muodostuu historian ja yhteiskuntaopin monialaisesta sekä kasvatustieteen aineopintojen työyhteisö ja yhteiskunta -kurssista. Päätimme keskittyä yhteiskuntaoppiin, sillä Sysmälä-projektissa keskityimme historian näkökulmaan. Meitä kiinnostavia teemoja olivat aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen, joten olemme muodostaneet opintokokonaisuutta näiden teemojen ympärille.

Aivan alkuun olemme pyrkineet ymmärtämään ilmiötä. Jotta voimme tulevaisuudessa kasvattaa oppilaista aktiivisia kansalaisia, on meidän ensin itse ymmärrettävä mitä vaikuttaminen tarkoittaa. Käsitteenä aktiivinen kansalaisuus tuntuu itsestään selvältä, mutta hetken pohdittuamme kyseenalaistimme myös oman aktiivisuutemme ja suhtautumisemme vaikuttamiseen. Meitä heräteltiin pohtimaan, miksi koulutuksessa tavoitellaan aktiivista kansalaisuutta ja kuinka aktiivisia olemme itse vaikuttamaan.

Tällä hetkellä tehtävänämme on tutustua johonkin itsellemme vieraaseen vaikuttavaan yhteisöön, kuten puolueeseen. Pyrimme myös ymmärtämään jotakin itsellemme vierasta vaikuttamisen keinoa. Tämän innoittamana osa meistä tutustui opiskelijavaikuttamiseen SYL:in ja SAMOK:in järjestämään #koulutuslupaus-kampanjan kautta. Suunnitteilla on myös tutustumiskäyntejä erilaisten uskonnollisten yhteisöjen tapahtumiin.

#koulutuslupaus

Ilmiön ymmärtämiseen liittyen vierailimme tämän viikon keskiviikkona eduskunnassa Mikael Palolan, Anu Urpalaisen ja Jutta Urpilaisen vieraina. Vierailusta lisää seuraavassa postauksessa! Lisäksi kevääksi on suunnitteilla mahdollisesti lisää tapaamisia kansanedustajaehdokkaiden kanssa ja ilmiön käsittelyä kouluilla.

#opetpilvissa

Ensinnäkin!!! Kaikille blogia seuraaville tiedoksi, että meidät löytää nyt kaikkialta! Koska blogi ja hiljakseen päivittyvä facebookki eivät ole riittävästi, on meillä nyt myös oma twitter sekä instagram! Alku on ollut hieman ujo, mutta eiköhän se tästä riehaannu...

Ensimmäinen yhteiskuvamme Instagramiin! @opetpilvissa

Ja sitten viikkokatsaukseen. Maanantaina osa porukasta oli taas auttamassa iPadien käytössä päiväkodin henkilökuntaa. Järjettömän motivoitunutta sakkia, kiitoksia sateli ja kyllä kehitystä käyttötaidoissa tapahtui hetkessä. Tiistaina aloitettiin viikko kunnolla omalla kokoontumisella ja siitä seurauksena Opet Pilvissä on nyt myös yhdistys. Tarkoitus on, että pidettäisiin esimerkiksi teknologiakerhoa koululaisille tulevaisuudessa, ja miksei kaikkea muutakin. Emmepä olisi uskoneet tämän koulun aloittaessamme perustavamme yhdistyksen. Kuvassa etäpaikallaolijat tervehtivät toisiaan iPadien välityksellä. ;)

Vaihtarit tervehtimässä toisiaan ja meitä koto-Suomessa olijoita skypen välityksellä.

Tällä viikolla ollaan lisäksi mietitty omaa vaikuttamista ja vaikutusmahdollisuuksia ylipäänsä. Meitä kiinnostaa aktiivisen kansalaisuuden teema, ja opiskelemme sitä työyhteisö/yhteiskunta/yhteiskuntaoppi kokonaisuuden alla. Saimme esimerkiksi tehtäväksi tutustua vaikutuskeinoihin, joita emme ymmärrä. Mielessä on ollut myös se, kuinka paljon sitä vain puhuu konditionaalissa ja jättää tekemättä asioita suurista puheista huolimatta. Ryhmämme tsemppasi tässä tällä viikolla lähettämällä pitkään ajatustasolla pyörineitä kirjeitä kansanedustajille, tarkoituksena osoittaa ihan meille kaikille, että ihminen voi vaikuttaa halutessaan. Projekti etenee lupaavasti!

Terveystiedon tunneilla opettaja toteutti todellista sanoista tekoihin -periaatetta pistämällä meidät tekemään luokasta temppuratoja ja muita harjoituksia, vaikka alunperin aikoi vain kertoa niistä. Teki muuten ihan oikein, oli hurjan hauskaa ja ryhmää yhdistävää kun tuimme ja kannustimme toisiamme ylittämään ratoja krokotiileistä ja muista vaaroista piittaamatta. Varmasti oli liikuntaa ja varmasti voi toteuttaa missä vain luokassa! Testatkaa jos voitte!

Liikunnan hurjia ratoja sekä lopun rentoutuspiste, jossa olisi voinut viihtyä pidemäänkin...

Teknisessä osa esitteli hienoja opetusvideoitaan lakkauksista, liimaliitoksista, viilauksesta ja sen sellaisista. Olisipa hyvä jos ne saisi youtubeen muidenkin iloksi. Voisi sitten muutkin hyödyntää opetuksensa tukena. Otatteko haasteen vastaan, pilvet?

Lisäksi sellainen suruilmoitus kaikille, että Simo lähtee keskuudestamme kohti lämpimämpiä seutuja loppukevääksi. Heippa Simo. Tiedämme, että tykkäät huutomerkeistä, siispä tämä postaus on omistettu sinulle!!!

Terveisin Lape ja Emppu

Ps. Ei meidän opiskelu ole vain ruusuilla tanssia jos sen mielikuvan saa. Tälläkin viikolla saatiin tehtäväksi tutkimuksen tekoja ja hallintotehtäviä, niistä ei vain ole niin paljon kerrottavaa, ymmärrätte varmaan.

Pps. Hyvää hiihtolomaa niille joilla on! :)

Puupölyä ja hikikarpaloita

No hellurei!

Alkuviikosta saatiin opastusta Opet verkoissa -kotiryhmältä yhdistyksen perustamisasioissa. Oli mukavaa saada heiltä käytännön neuvoja. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, mitä aluksi kuvittelimme. Jee, kohta meillä on oma Opet pilvissä -yhdistys! :)

Teknisessä tutustuttiin asiantuntijaryhmien avulla puutyölaitteisiin. Syksyllä teknisen valmistavan kurssin käyneille nämä olivat jo tuttuja juttuja, mutta teki ihan hyvää kerrata ne uudestaan. Nyt on hallussa pylväsporakone, lehtisaha, vannesaha ja monet muut laitteet. Tässä muutamia kuvia työskentelystä:

Asiantuntevaa opetusta

Laura testaamassa kuinka vannesaha toimii

Torstaina liikassa päästiin verestämään vanhoja hikisiä muistoja kuntotestien avulla. Ideana oli tutusta uuteen valtakunnalliseen Move-testausjärjestelmään. Tässä tavoitteena on keskittyä oppilaan omaan kehitykseen ja saada valtakunnallisesti tietoa lapsen toimintakyvystä. Testit suoritaan viidennellä ja kahdeksannella luokalla. Meistä on hyvä, että kuntotestejä ei ole pakko tehdä joka vuosi vaan niitä voidaan harjoitella ja tehdä pienemmissä osissa, eikä erillisinä kuntotestipäivinä. Se tekee niiden suorittamisesta vähän mielekkäämpää ja poistaa ylimääräistä stressiä ja ahdistusta. Seuraavana päivänä paikkoja kyllä kolotti ja tuntui että jotain oltiin todella tehtykin.

Perjantaina osa ryhmästä kokoontui kirjastolle kirjoittamaan viestiä opetusministerille, mutta siitä kuulette lisää varmastikin seuraavissa postauksissa mikäli homma etenee.

Muuten viikko meni normaaliin tapaan ilman sen kummempia tapahtumia ja pääsimme aikaiseen viikonlopun ja ystävänpäivän viettoon. 

Hyvää myöhäistä ystävänpäivää kaikille! <3

T: Alisa ja Marianne

Kouluttamista, hiihtoa ja ongelmanratkaisua

Hello!

Herran vuoden 2015 kahdeksas viikko rakentui pilvien osalta iPad-koulutuksista, liikunnan demon hiihdoista ja teknisen työn kuularadoista.

Laura ja Jenni aloittivat viikon kummikoulussaan. Päivän ohjelmassa oli luokan yhteisen kaverikirjan tekoa ja tutustuimme koululla olevan sanomalehtiviikon mukaisesti uutisiin. Kaverikirjan avulla harjoiteltiin muunmuassa iPadin käyttöä ryhmissä, kuvaamista, kirjoittamista Pagesilla ja vastuullista toimimista sosiaalisessa mediassa. Uutisiin tutustuttiin tutkivan oppimisen menetelmillä, ensin etsittiin itseä kiinnostavia uutisia, jonka jälkeen harjoittelimme terveen kriittisyyden näkökulmaa niihin.

Tiistaina puolet ryhmästämme suuntasi antamaan iPadien käyttöopetusta päiväkotien henkilökunnalle. Annoimme sovellusvinkkejä ja avustimme henkilökohtaisesti jokaista tarpeen mukaan. Osallistujat olivat innostuneita ja reissu onnistunut! Ensi viikolla on edessä uusi auttamisreissu samaiseen päiväkotiin ja loputkin työntekijät pääsevät tutustumaan iPadien saloihin.

Seuraava päivä meni tiiviisti musavideoiden teon parissa. Laura ja Jenni suuntasivat taas kummikoululleen tehden muutaman luokan kanssa koko paketin: oppilaat kirjoittivat sanoja, soittivat Garage Bandilla biisit valmiiksi, ja muokkasivat lopuksi videot iMoviella. Muutkin pilvet pääsivät päivän aikana - jälleen kerran - opettamaan musavideon tekoa muille, kun vedimme musavideotyöpajan Opet Verkoissa -ryhmälle.

Loppuviikolla suuntasimme Laajavuoren maisemiin. Liikunnan demolla oli vuorossa oli hiihtoa, usealla meistä tosin viime hiihto kerrasta oli vähän enemmänkin aikaa. Joukosamme oli myös niitä hiihtäjä konkareita jotka eivät kavahtaneet suksia. Opimme hiihtoa ihan uudella tavalla: tunnilla heitettiin frisbeetä ja potkittiin palloa, mutta harjoiteltiin myös ihan hiihtotekniikkaakin.

Kuka hajotti askartelusahan?

Teknisessä esittelimme aiemmin tekemämme kuularadat. Tässä koostevideo töistä!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,

Jenni, Laura & Pilviryhmän herrasmiessikariklubi